Uuden vuoden pippaloita olin odottanu ties kuinka kauan. Niitä oltiin suunniteltu yhdessä parhaan kaverini Sonjan kanssa jo vaikka kuinka monta viikkoa. Tai no suunnitelmahan oli helppo, perseet ja Kharmassa pilkkuun asti.
Mikään ei tietenkään mene niin kuin suunnitellaan. Homma meni pieleen ensimmäisen kerran, kun ei päästykkään kavereille aloittelemaan ajoissa, vaan se venyi pitkälle yli kymmeneen. Varustuskin oli tietysti väärä, sillä ulkona oli kylmempää kuin Siperiassa (+ järjetön tuuli). Varustushan oli nuorille naisille tyypillisesti niukka. Minä huitelin vielä siinä vaiheessa farkuissa (Veromoda), biletopissa (Sonjan paita, Onlysta), neuletakissa (H&M), takkina musta villakangastakki (Reflex), vaaleanpunainen ruutu kaulahuivi, valkoinen villabaskeri ja valkoiset lapaset. Kenkinä Italiasta ostetut Alesyan mustat nilkkurit, joissa on matala korko ja laukkuna Pertti Palmroothin kultainen pieni käsilaukku.
(vyö ei oikeasti ole noin punainen, salama antoi uuden sävy sille)
Suunnattiin ensimmäisenä Passioniin, kuten meillä tapana on. Oltiin siellä hetki, tsekattiin pikaisesti miestarjonta (heikko). Onneksi Tuukka soitti ja pelasti tilanteen, hän ilmoitti asuntonsa olevan tyhjä, joten voisimme mennä sinne yöksi. Päätettiin samantien lähteä viemään tavaroita sinne ja samalla kallistettiin kuppia hieman siellä. Juotiin kossua, joka blandattiin tuoremehulla, aivan liian nopealla tahdilla. Vaihdettiin samalla vaatteita hieman, farkut korvasin Gina Tricotin mustilla wetlook leggareilla ja lanteille laitoin aniliininpunaisen joustovyön, jossa on kultaiset lehdet soljessa (H&M). Kaulassa oli isovanhemmilta saatu kultainen sydänkaulakoru, ranteessa äidin rannekoru, jossa on kaks gepardia/pantteria/mitäliekissaeläintä ja korvissa Piecesin isot ja paksut kultaiset renkaat. Pikaisen meikin korjauksen jälkeen suunnattiin yhdeltätoista viimein Kharmaan.
Matkalla meinattiin tietysti ottaa useamman kerran kosketusta jäiseen maahan, mutta kuin ihmeenkaupalla pysyttiin pystyssä. Kharman jono oli taas päätä huimaavan pitkä, sapetti hieman jonottaa, kun oli niin pirun kylmä. Sisäänpääsy maksoi taas hunajaa, josta avauduinkin muutamalla sanalla kassaneidille. Klubitarjoukset eivät tietenkään olleet voimassa, joten maksoin Fisusta aivan liian korkean hinnan. Perinteitä kunnioittaen suunnattiin yläkertaan ja minä menin samantien tanssimaan (korokkeelle), kun Sonja jäi vielä lipittämään päärynäsiideriään. Tanssiminen oli, hih, melko hauskaa, joskin tanssilattialla olikin vielä melko tyhjää. Päätettiin siirtyä siitä alakertaan takaisin, tehtiin kierros ja päädyttiin suomipop puolelle. Sieltä löysinkin ilokseni isoveljeni Kallen tanssimasta jonkun lissun kanssa. Hetki maltettiin tanssia siellä, ennen kuin suunnattiin vessaan, jossa vietinkin käytännössä katsoen loppuillan. Nopea juomatahti kostautui ja pääsin muutamaan otteeseen halaamaan arabialaista. Olo kävi aivan sietämättömäksi ja soitinkin samantien Kallen hakemaan ja Sonjakin lähti sitten samaan aikaan.
Miestilannetta en ehtinyt hirveästi seuraamaan, mikä kyllä näin jälkikäteen otti/ottaa päähän suunnattomasti. Luultavasti ei kuitenkaan mitään ihmeellistä, sillä kyllähän minä olisin sen huomannut ;)
Yöstä selvisin ihan hyvin, mutta aamulla olikin hieman heikko olo. Muutaman kerran piti hengitellä syvään ja rauhallisesti, päälimmäisenä ajatuksena tipaton tammikuu.
Huomenna lähden tutustumaan Helsingin yöelämään, kun pääsen hyvän kaverini Kajsan luokse (viimein!). Saa nähdä miltä yöelämä näyttää suuressa maailmassa, toivottavasti olisi säpinää!
np. Pachanga - Loco
Mikään ei tietenkään mene niin kuin suunnitellaan. Homma meni pieleen ensimmäisen kerran, kun ei päästykkään kavereille aloittelemaan ajoissa, vaan se venyi pitkälle yli kymmeneen. Varustuskin oli tietysti väärä, sillä ulkona oli kylmempää kuin Siperiassa (+ järjetön tuuli). Varustushan oli nuorille naisille tyypillisesti niukka. Minä huitelin vielä siinä vaiheessa farkuissa (Veromoda), biletopissa (Sonjan paita, Onlysta), neuletakissa (H&M), takkina musta villakangastakki (Reflex), vaaleanpunainen ruutu kaulahuivi, valkoinen villabaskeri ja valkoiset lapaset. Kenkinä Italiasta ostetut Alesyan mustat nilkkurit, joissa on matala korko ja laukkuna Pertti Palmroothin kultainen pieni käsilaukku.
(vyö ei oikeasti ole noin punainen, salama antoi uuden sävy sille)Suunnattiin ensimmäisenä Passioniin, kuten meillä tapana on. Oltiin siellä hetki, tsekattiin pikaisesti miestarjonta (heikko). Onneksi Tuukka soitti ja pelasti tilanteen, hän ilmoitti asuntonsa olevan tyhjä, joten voisimme mennä sinne yöksi. Päätettiin samantien lähteä viemään tavaroita sinne ja samalla kallistettiin kuppia hieman siellä. Juotiin kossua, joka blandattiin tuoremehulla, aivan liian nopealla tahdilla. Vaihdettiin samalla vaatteita hieman, farkut korvasin Gina Tricotin mustilla wetlook leggareilla ja lanteille laitoin aniliininpunaisen joustovyön, jossa on kultaiset lehdet soljessa (H&M). Kaulassa oli isovanhemmilta saatu kultainen sydänkaulakoru, ranteessa äidin rannekoru, jossa on kaks gepardia/pantteria/mitäliekissaeläintä ja korvissa Piecesin isot ja paksut kultaiset renkaat. Pikaisen meikin korjauksen jälkeen suunnattiin yhdeltätoista viimein Kharmaan.
Matkalla meinattiin tietysti ottaa useamman kerran kosketusta jäiseen maahan, mutta kuin ihmeenkaupalla pysyttiin pystyssä. Kharman jono oli taas päätä huimaavan pitkä, sapetti hieman jonottaa, kun oli niin pirun kylmä. Sisäänpääsy maksoi taas hunajaa, josta avauduinkin muutamalla sanalla kassaneidille. Klubitarjoukset eivät tietenkään olleet voimassa, joten maksoin Fisusta aivan liian korkean hinnan. Perinteitä kunnioittaen suunnattiin yläkertaan ja minä menin samantien tanssimaan (korokkeelle), kun Sonja jäi vielä lipittämään päärynäsiideriään. Tanssiminen oli, hih, melko hauskaa, joskin tanssilattialla olikin vielä melko tyhjää. Päätettiin siirtyä siitä alakertaan takaisin, tehtiin kierros ja päädyttiin suomipop puolelle. Sieltä löysinkin ilokseni isoveljeni Kallen tanssimasta jonkun lissun kanssa. Hetki maltettiin tanssia siellä, ennen kuin suunnattiin vessaan, jossa vietinkin käytännössä katsoen loppuillan. Nopea juomatahti kostautui ja pääsin muutamaan otteeseen halaamaan arabialaista. Olo kävi aivan sietämättömäksi ja soitinkin samantien Kallen hakemaan ja Sonjakin lähti sitten samaan aikaan.
Miestilannetta en ehtinyt hirveästi seuraamaan, mikä kyllä näin jälkikäteen otti/ottaa päähän suunnattomasti. Luultavasti ei kuitenkaan mitään ihmeellistä, sillä kyllähän minä olisin sen huomannut ;)
Yöstä selvisin ihan hyvin, mutta aamulla olikin hieman heikko olo. Muutaman kerran piti hengitellä syvään ja rauhallisesti, päälimmäisenä ajatuksena tipaton tammikuu.
Huomenna lähden tutustumaan Helsingin yöelämään, kun pääsen hyvän kaverini Kajsan luokse (viimein!). Saa nähdä miltä yöelämä näyttää suuressa maailmassa, toivottavasti olisi säpinää!
np. Pachanga - Loco
Helsingin yöelämää + tipaton tammikuu? NO WAY! Hei mites on, ootko kuinka kauan helsingissä?
VastaaPoistaJuu eihän se toiminut, tipaton tuli ja meni.. Olin pe-su Kirkkonummella :)
VastaaPoista